Wilhelm Haraldinpoika Ingman

Kävi koulunsa (aloitti 1828) Vaasassa ja tuli ylioppilaaksi14/6 1837. Pedagogin sijainen Tamperella 1840. Sai todistuksenyliopistosta joulukuussa 1841 ja pappisvihkimyksen joulukuussa??/12 /1842. Tämän jälkeen hän toimi kirkollisissa viroissaympäri Pohjanmaata. Kappalainen Kyläkarvialla. Varapastori1857. Nimitettiin Teuvan kirkkoherraksi toukokuussa 1868.Vaimon Klara Alexandra Alceniuksen* isä oli ollut hänenesimiehenään Lapualla. Wilhelm Ingman'in avioliitosta syntyiennen vaimon kuolemaa kolme poikaa ja yksi tytär. Perheenäidin kuoleman jälkeisiä taloudellisia ja muita vaikeuksiakuvastaa, että kihlakunnanoikeus määräsi lapset toistenholhottavaksi yli puoleksi vuodeksi. Wilhelm Ingman olivain 15 kuukautta leskenä; maaliskuussa 1857 hän meni naimisiinhäntä 11 vuotta nuoremman Emma Ottilia Schalinin kanssa, jonkaisä oli Tervajärven kappalainen. Schalinien suku oli vanhaRuotsista tullut pappissuku, jonka ensimmäinen tunnettukantaisä oli talonpoika PETRUS Helsinglandista 1500 luvulta. * Minulla on Alceniuksen kirja: Gottfr. Buchners "Realoch Verbal CONCORDANS", Tryckt hos LORENTZ LUDWIG GREEFING 1754 Stockholm. Kirja on ollut Wilhelmin jälkeen hänenpojallaan Alfred Emil Ingman´illa (minun isän äidin isällä) Wilhelm ja Emma Ingman toimivat aluksi Karviassa, jossasyntyi isän viides ja uuden äidin ensimmäinen lapsi EmilJulius. Tämä kuoli kolmikuukautisena. Marraskuussa 1859Wilhelm Ingman nimitettin Purmoon, jonne perhe muutti. Aika,jolloin Wilhelm Ingman pääsi kirkkoherrana uransa lakipisteeseen,ei ollut otollinen perheen eikä Suomen kannalta. Vuosista 1867-1868muodostui poikkeuksellisten sääolojen vuoksi suuret nälkävuodet.Sadot jäivät alle puoleen normaalista, ja nälkään ja tauteihinarvioitiin kuolleen yli 100 000 ihmistä. Huono aika ilmenimyös Wilhelm Ingmanin vaikeuksina saada purmolaisilta virkaansakuuluneita veroja. Paitsi oman perheen osalta, nälänhädänaika oli papille muutenkin henkisesti vaikeaa, kun köyhilleolisi pitänyt saada apua. Helmikuussa 1868 pastori oli olluthyvin työlääntynyt purmolaisiin: "Ja nyt työntekijät pitävättaas vanhaa virttään: *kuolla nälkään*. Mutta minä en aiovaatia enempää määrärahoja heille, nähkööt nälkää, kiittämättömätkäet". Wilhelm Ingmanin kirjoittama lause saattaa tuntuakovalta. Sen kirjoittajakaan ei kuitenkaan ollutpääsyt puutteesta helpolla ja Ingmaninkin perheessä vuosien1867-1868 suonenisku otti osansa. Nuorin lapsi Lars Fingalkuoli 13 kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä 11. huhtikuuta1868. Toukokuun 1868 alussa, pahimpina nälkäaikoina, WilhelmIngmanin ja perhe siirtyivät Teuvaan. Olot ja paikallisetasukkaat eivät vaikuttaneet tuoreesta kirkkoherrasta purmolaisiaparemmilta: "Nämä teuvalaiset ovat mitä surkeimpia työntekijöitäniityllä ja rengiksi sain oikean laiskimuksen työssä jasuden ruokapöydässä seudun ainoan heränneen miehen suosituksesta.Hän nimittäin hankki minulle nääntyneen lankonsa, joka olisiollut muuten hänen rasitteenaan. Voit ymmärtää siitä kuinkapaljon luottamusta voin tuntea hänen parannukseensa. - Erityisenkiero ja häpeämätön syömään, eikä katso ollenkaan paljonko voiastiasta jää tovereille.- Eivät tosinole kaikki yhtä kieroja, mutta meidän renkimme ja torpparimmeovat pahimpia; viimeksimainitulla on tapana panna voitasilakallekin sen lisäksi mitä hän on levittänyt leivälle".Päivätöihin tuli parhaimmillaan suunnilleen kolmasosa, niistäkinsuurin osa hyödyttömiä, ja väestö teki selväksi, ettei seollut tottunut tällaisiin uhrauksiin. Sekä kirkkoherra että-herratar olivat tulleet siihen tulokseen, että Teuvallatuskin viihdyttäisiin. Kesäkuun 30. päivän iltapäivälläperheeseen tullut poikalapsi ei siis syntynyt säätyläishopealusikkasuussa valmiiksi katettuun pöytään. Hän ilmaantui keskellenälkävuosien kurjuusaikaa, joka koski kirkkoherrrankin perheenelintasoon ja oli vain kaksi ja puoli kuukautta aiemminsaattanut uuden tulokkaan edeltäjän hautaan. Tulokas sai ehkähieman pahaenteisen saman etunimen kuin edesmennyt LarsFingal: Lars Johannes. Kutsumanimeksi vakiintui perhepiirissäLauri. (Vesa Vares: Konservatiivi ja murrosvuodet / LauriIngman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. sivu40)