Biography
Elämänkerrallisia tietojaVaasan kouluun 1871. Ylioppilas 5.6.1880. Vihittiin papiksi20.06.1883 ja määrättiin v. t. saarnajaksi Vaasan tarkk'amp.pataljoonaan. Vakituinen pataljoonan saarnaaja 1889. (BergholmSukukirja s. 686) Alfred Emil oli innokas metsämies. Ensimmäisiä suomalaisia nuorisokirjailijoita. "RimpisuonUsvapatsas", "Kahden taalarin raha" ja "Latvasaaren kuninkaanhovilinna". Kirjat olivat suomalaisia vastineita intiaaniromaaneille(1917 ). Alfred Emil rakensi Vaasassa Rantakatu 22 :n huoneessapurjeveneen joka jouduttiin ikkunan kautta kuljettamaanulos. Purjeveneestä on olemassa piirustukset Kaj Strang´lla. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnon toimi hän Vaasassapataljoonansaarnaajana ja muissa papin viroissa, kunneshänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämäntoimen ohella toimi hän koulumiehenä, eri aineiden opettajanaoppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessaon hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonalisuutena kuuluu hän olleen erittäinvaatimaton, terveluonteinen ja humoristinen. Tälläiseksitunnetttiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään -kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle,jopa niin tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin,kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokrjailijoista. Kirje Vaasasta koulusta äidille 23.10.1875: (15-vuotiaana) Wasa den 23 Oktober 1875 Älskade mamma! Jag skall nu med några rader underrättaeder huru vi må. Tack för mammas sista bref. Wi må nu härsom vanligt. Huru mår mamma och andra derhemma. Odert villej skriva hem nu, han säger att han ej har tid. - Nog finnshär lingon fast huru mycket för 25 penni kappen. Nog måstejag väl vara utan nya skridskorremmar. Kanske jag bergarmig med mina gamla ty här kostar ett par goda skridskoremmar 2 mark, så att ej lönar det sig att köpa häre. Vi ha nuhaft ganska god skrinnis och jag har varit och skrinna2 gånger ren. I onsdags hade vi lof, så att inte tror jagat vi få nå vidar skrinnlof. Hittils har här varit så kalltatt marken är ganska hårt tillfrusen så att få se hurudet går med brunnarna i vinter. - Nog går ju den här terminganska fort?. Jag har köpt åt mig harsnaror till julen förmina egna pengar, nog skall fånga haror i jul bara jagför mig att sätta ut dem. Odert ber att mamma skulleskicka hit hans skrinskor. Får vi ta ut till "Pippurinmarkkinat" i jul litet marknadspengar kanskje hvar sin50 penni eller huru? Jag har nu just ej något mera attskriva än många hälsningar till alla derhemma och allramest till mamma från mammas egen gosse ALFRED. Teolooginenerotutk, 31. 5, 83. Vihitty papiksi 20. 6. 83. Pastoraalitutk.20. 6.85, - 3:nnen Vaasan tarkkampujapataljoonan v. t. saarnaajana20. 6 1883 - 30.01.1889, josta lähtien saman pataljoonanvakinaisena saarnaajana pataljoonan lakkauttamiseen saakka14. 3. 02. Vaasan lääninvankilan v. t. saarnaajana1.5. 1897- 1.5. 1898, josta lähtien saman vankilan vakinaisena saarnaajana kuolemaansasaakka 10.10.1917. Vaasan suom. yksityislyseossa ja alkeiskoulussatuntiopettajana opettanut uskontoa, ruotsia, saksaa ja logiikkaa1v. 1883- 1892; Vaasan realilyseon uskonnon ja suomenkielenv, t. lehtorina lv. 1894 -96, 97 - 99 ja 1901 - 1902; tuntiopettajanaopettanut Vaasan realilyseossa ja sitten linjajakoisessalyseossa ruotsia lv. 1905 - 1917 ja ajoittain sitä ennen;kaikkiaan ollut Vaasan suom. lyseon palveluksessa 1v. 1883- 1917 kahta vuotta lukuunottamatta. Ollut opettajana myöskinVaasan ruots. lyseossa, suom. ja ruots. tyttökoulussa sekäruots. jatko-opistossa. Syysk. 1 p;stä 1895 ollut Vaasankäsityöläisiltakoulujen johtajana opettaen äidinkieltä,kirjanpitoa, kaunokirjoitusta y. m. - Innokas urheilumetsästäjä ja -kalastaja. Tunnettu taitavanaampujana. - St. ja Annan R. III luokan ritari. Kirjallinentoiminta: Aikakauskirjassa »Svenska jägarförbundets Tidskrift»julkaissut kreikankielestä ruotsinnettuna suurimman osanXenofonin »Kynegetikos»-nimistä teosta ja Arrianoksen samannimisenteoksen kokonaan. Toimittanut oppikirjan »RuotsinkielenHarjoituksia» suomalaisia oppilaitoksia varten. Julkaissutsuurta tunnustusta saavuttaneet nuorisokirjat »Rimpisuonusvapatsas», »Latvasaaren kuninkaan hovilinna», »SuursalonHalli» ja »Kahden taalarin raha». - Kirjoituksia aikakauskirjoihinja sanomalehtiin. Lähde: Vaasan Suomalainen lyseo 1880- 1830 ********************************************************************************************************************************* Alfred Emil Ingman, jonka kootutteokset täten Suomen nuorisolle tarjotaan, oli syntynytv. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen ulkonaiset elämänvaiheensaon pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883 papin tutkinnonhän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa papinviroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseenlääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka.Tämän ohella hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajanaoppikouluissa, sekä käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessaon hänestä, hänen eri toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu,että hän oli harvinaisen laajatietoinen ja eri aloja taitavaja tunteva mies. Persoonallisuutena kuuluu hän olleen erittäinvaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen. Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanistakirjoittaa meille hänen veljensä professori Lauri Ingmanseuraavaa: »Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi,kuinka hän ja vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisinpyssyt olalla kulkivat kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin.Tavallisesti he toivatkin retkillään riistaa kotiin, jäniksiäja lintuja. Kolmantena seurassa oli usein eräs mökkiläinen,»Hongiston vaari», jonka metsästysinnolla ei ollut rajaa.Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui susia,ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkinkerran oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljenioli asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille milloin lyhemmilleretkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat lähteneetja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja kuviltaampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoistatehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähdenankkuroida venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaasaada verenimijöiltä hetkeksi rauhaa. Auringon noustessaoli oltava ampumapaikoilla. Myöhemmin kesällä laskettiinkoukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla milloin minnekinpäin. Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että miesjotenkin osaa tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hänoli taitava veneenrakentaja. Piirustusten mukaan, jotkahän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän rakensi sekäsouto- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse rakentamassaan moottoriveneessä.Kun oli hyvä pitemmittä matkoilla saada päänsä päälle parempikinkatto kuin havunoksista tehty, rakensi hän Vaasan lähellepariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat kesämajat.Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin kouluijässäoleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttäänja taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä,se mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin. Pienestä pitäen tottuneenaampuma-aseita käyttämään oli Alfred kehittynyt erinomaisentaitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava hänen taitonsalennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti myöskinpilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, ettäeräässä silloisen n. s. sportti-klubin koko maata käsittävässä ampumakilpailussa sai palkinnon. Papiksitultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati, varsinkinsen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljonaikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksisuoritti paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa,silloin täytyi saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeetkuntoon, jotta jo toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousuaVaasan saaristossa.» Tällaiseksi tunnettiin hänet omassakotoisessa vaikutuspiirissään -- kirjailijana vasta häntuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin tunnetuksi,että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvipolvelta aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joistakerrotaan »Rimpisuon usvapatsaassa», »Latvasaaren kuninkaanhovilinnassa», »Suursalon Hallissa» ja »Kahden taalarinrahassa» sekä muissa hänen kertomuksissaan. Ja kun viljelystunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun emme enää tulevaisuudessavoi puhua »seikkailuista saloilla ja vesillä» siinä tuoreessatarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä teoksethiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksillanykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanistapäivistä, jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä salojaja vesiä. Lauri Ingman Lähettäessään »Rimpisuon usvapatsaan» kustantajalle tammikuulla 1915 kirjoitti tekijä vaatimattomastihänellä olleen tarkoituksena »antaa lukijalle pari sataasuomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin mikälimahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi.Ne, jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkillesen veikeän ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovittelikahden poikaviikarin vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpiaja humo-ristisimpia sananlaskuja ja sutkauksia. Tekijä vaikenikuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan suurin opetussisällys:se on täydellinen opas siihen, miten on mahdollista eläätalvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden uhriksi;samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihinturvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorisonmielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurtakykyä tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominenedellyttää. Teoksen nimi oli alkuaan »Levänevan usvapatsas»,joka kuitenkin hyljättiin. »Rimpisuom vastaanotto oli hyväja arvostelut suosiollisia. Niiden antamien neuvojen johdostakirjoitti tekijä vain lyhyesti: »En ole liian vanha oppiakseni.» Seuraavaa teostansa, »Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa»lähettäessään kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22p. 1915 seuraavaa: »Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikiensuosiossa kai vieläkin olevaa 'indiaanikirjaa', oli minunintiaanien puutteessa pakko käyttää rosvokoplaa. Olen kuitenkinkaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen.Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua.Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevatsaavansa ne kertomuksen kaupanpäällisinä vain.» »Ehdotuksennelaajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen houkutteleva;asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niinkirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmatmarkkinat. Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkinhitaasti. Ja virkani on niin vähäpalkkainen, että minunon ollut aina pakko toimeentuloni tähden pitää paljon koulutunteja. . . Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamistani.» Lähettäessään»Suursalon Hallin käsikirjoituksen, jonka tekijä oli alkujaanajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän toivovansa jouluksi 1917, »jos Jumala suo terveyttä, Voivansavalmistaa uuden kirjan.» Se toivo toteutuikin, mutta painostavalmistuneena ei tuoni sallinut tekijän nähdä »Kahden taalarinrahaa.» Sen valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajallemarrask. n p. 1916 m. m. seuraavaa: »Uutta kirjaani olenkirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta muutamaviikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitäuudestaan liikkeelle . . . Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu,vaikka toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista;'näsäviisi' poika kuitenkin ...» Omasta tyylistään kirjoittaahän samassa kirjeessään vaatimattomasti: »Kirjoitustapanion karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja soveltuuvähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvallemiehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä,joka ei ole hänen äidinkielensä». Selitykseksi mainittakoon,että Ingman oli saanut ruotsinkielisen koulusivistyksen. Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan:»Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia'varten suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten'Zoologia Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun,vaikka paperi olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?» Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaaon, ettei Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanutköyhähköä alkuperäistä nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän aikaisemminhuomannut lahjojansa tällä alalla. Se joka haluaa tarkemmintutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään luonteeseen,tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseentakaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen,hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä. Viimeinen kustantajalletullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja koskee erästätekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se päättyysanoihin: »Herran haltuun!» Kun hänen teoksensa nyt uudessaasussa joutuvat nuorisomme luettavaksi, lausumme sen hartaantoivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä sitä rehellisyyttä,miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa, jolletekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan arvon. Avautukoot nuorisomme silmätmyös huomaamaan oman maansa luonnon kauneudet ja ne reippaansekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita se vielä kaikkiallakintarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä jaloissa avuissaedistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on myössyytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudestanuorisoa kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsävarrella tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita. Kustantaja. Kustannusosakeyhtiö Kirja
